Hutkitaan, ei tutkita.
YLE tilasi Taloustutkimukselta galluptutkimuksen, joilla tehdään mielikuvien politiikkaa. Tänään politiikan sisältöihin ei kansan suuri osa jaksa perehtyä. Tai sen ei mediavallan taholta anneta perehtyä. Nyt mielikuva ikään kuin korvaa sisällön.
On ongelmallista, että YLE maksaa ja tilaa näitä galluppeja ja julkaisee niitä uutisina. Näin tehdään mielikuvapolitiikkaa.
Yle siis uutisoi su 15.2.2009 seuraavasti. "Perussuomalaisten oppositiopolitiikka puree äänestäjiin paremmin kuin monin verroin suuremman SDP:n hallituskritiikki. Kansalaisista peräti 40 prosenttia pitää perussuomalaisten oppositiopolitiikkaa hyvänä, mutta demareiden oppositiopolitiikkaa pitää hyvänä vain 21 prosenttia äänestäjistä... Tosin melko monilla ei ole juuri minkäänlaista mielikuvaa kummankaan puolueen oppositiotoiminnasta."
Aivan. Vastaajilla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, tiedosta puhumattakaan ja sitten rinta rottingilla vastaillaan gallup-tohtoreille.
Pidin asiaa niin ongelmallisena, että lähetin seuraavan viestin YLE:n uutisissa valtaapitäville kuten Atte Jääskeläiselle, Olli Ainolalle, Leena Pakkaselle ja Riikka Uosukaiselle.
"Hyvät YLEn uutisten valtaapitävät,
tilasitte Taloustutkimukselta jälleen mielikuvakyselyn. Tässä gallup-tutkimuksessa ette etsineet sisältöjä ettekä substansseja, jotka esim. maahanmuuttajakysymyksessä,
kasinokapitalismissa ovat hyvin vaativia. Jo aiemmin esim. Tytti Sulanderin jutut ovat olleet aivan suoria VM:n infoja. Missä on politiikan toimittajien pihvi eli analysointikyky? Gallupeissako, jotka ovat mitä alttiimpia manipuloinnille? Saadaan vastaukseksi se mitä halutaan kysyä! Halleluja!
Nyt uutisoitte, että "mielikuvien mukaan Perussuomalaisten oppositiopolitiikka puree
äänestäjiin paremmin kuin monin verroin suuremman SDP:n hallituskritiikki". Oletteko
varmoja, että tällaisilla mielikuvagallupeilla juuri voimistetaan mielikuvien
politiikkaa kun pitäisi verrata esim. oppositiopuolueiden budjettiesityksiä hallituksen muuttuviin esityksiin pitemmällä aikavälillä? Missä ovat vaalilupaukset ja niiden toteutukset?
Kokoomusta ja Keskustaakin koskeva uutisointikin on jatkuvasti mielikuvajallittelua.
Totuus lienee se, että aika suuri osa äänestäjistä varmaan kuvittelee SDP:n olevan yhä hallituksessa...Miksikö näin on?
Haluaisin oikeasti tietää, miten eri tavoin näiden puolueiden riveissä ajatellaan muulloinkin kun viikko ennen puoluekokousta. Tällä valitsemallanne linjalla kasvatetaan tietämättömyyttä ja populismia.
Ei yhteiskunnallisessa elämässä ole tärkeintä lausua kivoja sloganeita ja olla
mediaseksikäs. Tärkeämpää olisi uskoa demokratiaan, jota ei ole olemassa ilman
kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten toimintaa, joilla asioista otetaan selvää. Ja toimintaa on muutenkin kuin mielikuva-talkoissa.
Ylen oikeutus on siinä, että asioita avattaisiin, eikä suljettaisi mielikuvin.
Tällainen galluppi-uutisointi vaatisi syvempää analyysiä siitä miten ylipäätään
vastaajat seuraavat politiikkaa, yhteiskunnallista keskusteluja ja missä medioissa.
Ystäväpiirissäni olen esim. ainoa, joka seuraa Eduskunnan kyselytuntia tai lukee silloin tällöin eri puolueiden lehtiä. Mistä oikein puhutaan kun sanotaan, että "Perussuomalaisten viesti puree"? Siitäkö, että Soinin persoona on mukava vai siitä, että muukalais- ja Eu-vihamieliset ajatukset ovat Suomen kansan peruskauraa? Tämä mielikuvien korostaminen johtaa infatilismiin, jossa tyhmää kansaa juoksutetaan kuin pässiä narussa.
Missä ovat ne YLE:n uutistoiminnat ideaalit?
Eduskunnan kyselytuntia seuraavana en näe mitään merkkejä siitä, että
Perussuomalaisten argumentointi tai retoriikkakaan olisi sen parempaa kuin
kristillistenkään.
YLEn uutiset on paljon vartijana siinä, että emme tyhmisty, kyynisty yhteiskunnan
jäseninä.
En jaksa olla huolissani koska nyt on oltava positiivinen.
Kunnioittavasti,
Markku Heikkinen
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
torstai 5. helmikuuta 2009
Sinisilmäisyydestä
Tärkeintä politiikassa ja vallan maailmassa on tällä erää ottaa media haltuun ja viedä palstamillimetrit toisten, kilpailijoiden nenän edestä.
Poliittisen median omistus on keskittynyt Suomessakin. Ne, joilla on valtaa ja rahaa saavat äänensä kuuluviin. Parlamentaarisesti johdetun YLE:n ja kaupallisten toimijoiden kuten MTV3:n tv-uutisten kuvavalinnoissa ja aihevalintojen näkökulmissa poliittiset painotukset näkyvät varsinkin vaalien alla. Helsingin Sanomat teki suoraa politiikkaa ajaessaan Suomea EU:hun. Nyt HS ajaa meitä Natoon. Tämän toteaminen ei vaadi suurta media-analyysiä. Mikäs siinä. Mutta ei se taida olla journalismin idean mukaista toimintaa.
Suomessa hallituksen avainministerit, suurten yritysten ja järjestöjen johtajat saavat viestinsä läpi kuten haluavat. Jopa Ylessä monet valtiontaloutta käsittelevät ns. uutiset ovat olleet valtiovarainministeri Kataisen infotilaisuuksia vailla minkäänlaista kritiikkiä, vasta-argumenttia tai kysymystä. Pääministerikin saa tiedottaa aivoituksiaan kuin Isä Aurinkoisen maassa. Mikäs siinä muuten mutta tuo aika on poissa haastavilta näköaloilta, josko sellaisen vaikka Suomesta jostain löytäisi. Yksinvalta puhuu, hevoset kulkee ja kansa saa sirkushuvinsa. Mutta ei se ole sitä kriittistä uutisjournalismia, jonka täytyy olla hyvin vaativaa, yksinäistä työtä. Tarvitsin sitä kipeästi, jotta näkisin median uutisinfojen läpi. Tarvitsemmeko uutisjournalismin HUIPPUYKSIKÖN, joka kykenee argumentoimaan dialogissa.
Viime lauantaina ministeri Häkämies oli telkussa ja kertoi kannattavansa Stubbia EU:n ulkoministeriksi. Kas kummaa. Viikon hiljaisimpana uutispäivänä eli lauantaina Keskustan Vanhanen, jota oli ehditty omienkin taholta haukkua näkymättömyydestä ja matalasta profiilista ehti siinä heti silleen pitämään Kesärantaan tiedotustilaisuutta. Sali oli täynnä nälkäistä infoväkeä. Nyt oli tullut Vanhasen hetki osoittaa kauan kaivattua johtajuutta.
Luulen, että kyseessä oli suunniteltu mediamanööveri, jolla vallattiin hallituksen pääpukareitten kesken kolmeksi vuorokaudeksi politiikan sivujen palstamillimetrit. Se palveli ennenkaikkea Vanhasta ja Keskustaa profiilin nostossa että hallituskumppania loppumattomien kykyjen esiinmarssituksessa. Se palveli myös komissaari Rehnin tai Stubbin kampanjoissaan kohti laskevien valtaoikeuksien presidentti-ehdokkuutta. Ensin lobataan jompi kumpi vakavissaan komissaariksi. EU:n ulkoministerin valintaanhan piskuisella Suomella ei ole nokan koputtamista mutta sisäpolitiikkaa silläkin tehdään.
Turun Sanomien kolumnissa kykypuolueen Katainen syytti vapaassa maassa mielipiteen vapautta käyttävää opposition edustajia Terijoen hallituksen kaltaisiksi maanpettureiksi. Oppositiohan on yrittänyt saada edes jotenkin esiin hallituksen kritiikkiä läpi mediassa. Olkoon Kataisen habitus kuinka kovassa mediahuudossa hyvänsä niin kakkosministerimme poliittisen historian tuntemus ei ainakaan ole sillä tasolla kuin ministerin arvovalta edellyttäisi. Kataisen puheet loukkaavat isänmaallista vasemmistoa (joka on maksanut kovan sisäpoliittisen hinnan taistelussa kommunismia vastaan ) tavalla, jota hannu hanhemme ei taida edes ymmärtää. Säälittävää.
Poliittisen median omistus on keskittynyt Suomessakin. Ne, joilla on valtaa ja rahaa saavat äänensä kuuluviin. Parlamentaarisesti johdetun YLE:n ja kaupallisten toimijoiden kuten MTV3:n tv-uutisten kuvavalinnoissa ja aihevalintojen näkökulmissa poliittiset painotukset näkyvät varsinkin vaalien alla. Helsingin Sanomat teki suoraa politiikkaa ajaessaan Suomea EU:hun. Nyt HS ajaa meitä Natoon. Tämän toteaminen ei vaadi suurta media-analyysiä. Mikäs siinä. Mutta ei se taida olla journalismin idean mukaista toimintaa.
Suomessa hallituksen avainministerit, suurten yritysten ja järjestöjen johtajat saavat viestinsä läpi kuten haluavat. Jopa Ylessä monet valtiontaloutta käsittelevät ns. uutiset ovat olleet valtiovarainministeri Kataisen infotilaisuuksia vailla minkäänlaista kritiikkiä, vasta-argumenttia tai kysymystä. Pääministerikin saa tiedottaa aivoituksiaan kuin Isä Aurinkoisen maassa. Mikäs siinä muuten mutta tuo aika on poissa haastavilta näköaloilta, josko sellaisen vaikka Suomesta jostain löytäisi. Yksinvalta puhuu, hevoset kulkee ja kansa saa sirkushuvinsa. Mutta ei se ole sitä kriittistä uutisjournalismia, jonka täytyy olla hyvin vaativaa, yksinäistä työtä. Tarvitsin sitä kipeästi, jotta näkisin median uutisinfojen läpi. Tarvitsemmeko uutisjournalismin HUIPPUYKSIKÖN, joka kykenee argumentoimaan dialogissa.
Viime lauantaina ministeri Häkämies oli telkussa ja kertoi kannattavansa Stubbia EU:n ulkoministeriksi. Kas kummaa. Viikon hiljaisimpana uutispäivänä eli lauantaina Keskustan Vanhanen, jota oli ehditty omienkin taholta haukkua näkymättömyydestä ja matalasta profiilista ehti siinä heti silleen pitämään Kesärantaan tiedotustilaisuutta. Sali oli täynnä nälkäistä infoväkeä. Nyt oli tullut Vanhasen hetki osoittaa kauan kaivattua johtajuutta.
Luulen, että kyseessä oli suunniteltu mediamanööveri, jolla vallattiin hallituksen pääpukareitten kesken kolmeksi vuorokaudeksi politiikan sivujen palstamillimetrit. Se palveli ennenkaikkea Vanhasta ja Keskustaa profiilin nostossa että hallituskumppania loppumattomien kykyjen esiinmarssituksessa. Se palveli myös komissaari Rehnin tai Stubbin kampanjoissaan kohti laskevien valtaoikeuksien presidentti-ehdokkuutta. Ensin lobataan jompi kumpi vakavissaan komissaariksi. EU:n ulkoministerin valintaanhan piskuisella Suomella ei ole nokan koputtamista mutta sisäpolitiikkaa silläkin tehdään.
Turun Sanomien kolumnissa kykypuolueen Katainen syytti vapaassa maassa mielipiteen vapautta käyttävää opposition edustajia Terijoen hallituksen kaltaisiksi maanpettureiksi. Oppositiohan on yrittänyt saada edes jotenkin esiin hallituksen kritiikkiä läpi mediassa. Olkoon Kataisen habitus kuinka kovassa mediahuudossa hyvänsä niin kakkosministerimme poliittisen historian tuntemus ei ainakaan ole sillä tasolla kuin ministerin arvovalta edellyttäisi. Kataisen puheet loukkaavat isänmaallista vasemmistoa (joka on maksanut kovan sisäpoliittisen hinnan taistelussa kommunismia vastaan ) tavalla, jota hannu hanhemme ei taida edes ymmärtää. Säälittävää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
