Sinisilmäisyydestä

Tärkeintä politiikassa ja vallan maailmassa on tällä erää ottaa media haltuun ja viedä palstamillimetrit toisten, kilpailijoiden nenän edestä.
Poliittisen median omistus on keskittynyt Suomessakin. Ne, joilla on valtaa ja rahaa saavat äänensä kuuluviin. Parlamentaarisesti johdetun YLE:n ja kaupallisten toimijoiden kuten MTV3:n tv-uutisten kuvavalinnoissa ja aihevalintojen näkökulmissa poliittiset painotukset näkyvät varsinkin vaalien alla. Helsingin Sanomat teki suoraa politiikkaa ajaessaan Suomea EU:hun. Nyt HS ajaa meitä Natoon. Tämän toteaminen ei vaadi suurta media-analyysiä. Mikäs siinä. Mutta ei se taida olla journalismin idean mukaista toimintaa.

Suomessa hallituksen avainministerit, suurten yritysten ja järjestöjen johtajat saavat viestinsä läpi kuten haluavat. Jopa Ylessä monet valtiontaloutta käsittelevät ns. uutiset ovat olleet valtiovarainministeri Kataisen infotilaisuuksia vailla minkäänlaista kritiikkiä, vasta-argumenttia tai kysymystä. Pääministerikin saa tiedottaa aivoituksiaan kuin Isä Aurinkoisen maassa. Mikäs siinä muuten mutta tuo aika on poissa haastavilta näköaloilta, josko sellaisen vaikka Suomesta jostain löytäisi. Yksinvalta puhuu, hevoset kulkee ja kansa saa sirkushuvinsa. Mutta ei se ole sitä kriittistä uutisjournalismia, jonka täytyy olla hyvin vaativaa, yksinäistä työtä. Tarvitsin sitä kipeästi, jotta näkisin median uutisinfojen läpi. Tarvitsemmeko uutisjournalismin HUIPPUYKSIKÖN, joka kykenee argumentoimaan dialogissa.

Viime lauantaina ministeri Häkämies oli telkussa ja kertoi kannattavansa Stubbia EU:n ulkoministeriksi. Kas kummaa. Viikon hiljaisimpana uutispäivänä eli lauantaina Keskustan Vanhanen, jota oli ehditty omienkin taholta haukkua näkymättömyydestä ja matalasta profiilista ehti siinä heti silleen pitämään Kesärantaan tiedotustilaisuutta. Sali oli täynnä nälkäistä infoväkeä. Nyt oli tullut Vanhasen hetki osoittaa kauan kaivattua johtajuutta.

Luulen, että kyseessä oli suunniteltu mediamanööveri, jolla vallattiin hallituksen pääpukareitten kesken kolmeksi vuorokaudeksi politiikan sivujen palstamillimetrit. Se palveli ennenkaikkea Vanhasta ja Keskustaa profiilin nostossa että hallituskumppania loppumattomien kykyjen esiinmarssituksessa. Se palveli myös komissaari Rehnin tai Stubbin kampanjoissaan kohti laskevien valtaoikeuksien presidentti-ehdokkuutta. Ensin lobataan jompi kumpi vakavissaan komissaariksi. EU:n ulkoministerin valintaanhan piskuisella Suomella ei ole nokan koputtamista mutta sisäpolitiikkaa silläkin tehdään.

Turun Sanomien kolumnissa kykypuolueen Katainen syytti vapaassa maassa mielipiteen vapautta käyttävää opposition edustajia Terijoen hallituksen kaltaisiksi maanpettureiksi. Oppositiohan on yrittänyt saada edes jotenkin esiin hallituksen kritiikkiä läpi mediassa. Olkoon Kataisen habitus kuinka kovassa mediahuudossa hyvänsä niin kakkosministerimme poliittisen historian tuntemus ei ainakaan ole sillä tasolla kuin ministerin arvovalta edellyttäisi. Kataisen puheet loukkaavat isänmaallista vasemmistoa (joka on maksanut kovan sisäpoliittisen hinnan taistelussa kommunismia vastaan ) tavalla, jota hannu hanhemme ei taida edes ymmärtää. Säälittävää.