Hyvä Eero-piispa
Et suostunut vihkimään miesystävääni papiksi, koska hän ei suostunut vaatimaasi selibaattiin. Se, että rakkaani ja suhteemme eivät kelvanneet kirkolle, oli läheisiämme ja uskoa koetteleva selkkaus. Olimme osapuolisia jossain, missä emme tulleet kuulluiksi emmekä nähdyiksi. Olin raivona. Ei kuulu!
Kymmenen vuotta myöhemmin sinulla ei ollut kai muuta mahdollisuutta, kun vihkiä arvostettu ystäväni ja exäni papiksi. Vastavihittyjen pappien vastaanotolla istuin makuukammarissanne aviovuoteellanne ryystämässä kahvia. Varoin läikyttelemästä. Aivan kuin jokin olisi pyrkinyt huomaamattaan eheytymään sisimmässäni.
Alppilan piispantarkastuksessa, Sleyn sortaessa naispappeja, peräänkuulutit suvaitsevaisuutta naispappeuden vastustajia kohtaan yhteisen kirkon nimissä. Suvaitsevaisuuden uudelleen määrittelysi oli hämmentävää. Puhuit myös seksuaalisesti poikkeavista ihmisistä. Käytit terminologiaa, jota asemasi omaavalta ihmiseltä ei odottaisi. Seurakuntaneuvoston jäsenet kävivät sanavalintojasi nuhtelemassa.
Hyvä Eero, nyt kirkossa pitää keskustella samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta tai vihkimisestä, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Mutta mitä – oikein työryhmä selvittää homoseksuaalisuutta, jota on runoin ja kuvin kuvattu tuhansia vuosia. Tässä selvittelyn selvittelyssä hiukset harmaantuvat ja ihmiset kuluttavat seksiä ja toisiaan. Sukupuolinen suuntautuminen on pieni asia verrattuna meidän arkipäivän parisuhteittemme kipunointiin oikeasta rakkaudesta, uskollisuudesta, hyvästä seksistä. Perin outo tapa sinällään kirkolta hoitaa asiakassuhteita lyömällä ovi kiinni niiltä, jotka osoittavat kaipaavansa sen palveluita. Ei tänne! Ei sovi! Ei käy!
Papeille lähettämässä kirjeessä olet huolestunut siitä, että parisuhdekeskustelussa mielipiteiden vastakkaisuus on kristityillä niin vahvaa, että kirkot ovat vaarassa jakautua. Jonkin ihmeen ykseyden nimissä sinä puolustat naispappeuden vastustajia, luot tilaa homojen syrjinnälle, väkivallan hämärälle kirkossakin.
Hyvä Eero, täytät ensi vuonna 65v. Se on hyvä ikä jäädä eläkkeelle. Monikulttuurinen Helsingin hiippakunta tarvitsee johtajan, joka johtaa rohkeasti joukkojaan edestäpäin. Puskissa on jengiä muutenkin
torstai 23. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti