keskiviikko 10. syyskuuta 2008

YLERADIO1 Vangit ovat köyhimpiä

Mihin vankeja tarvitaan?

(YLE Radio 1 ti 22.7.2008 klo 9.06-10.00)

KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1383810

Markku Heikkinen kysyy heinäkuun lopun tiistaina, miten vankien olot Suomessa ovat kehittyneet vuosi vankeuslakiuudistuksen ja vankiloiden organisaatiouudistuksen jälkeen?
Vanhan 'tiiliterapian' parantavaan vaikutukseen ei usko kukaan. Onkin havaittu, että vangit tarvitsevat tukea ja koulutusta niin muurien sisällä kuin ulkopuolella. Silti he kokevat olevansa heitteillä.
Vankiloiden kautta pyörähtää vuosittain noin 7 000 vankia. Vankeja on edelleen yli 30 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun lopussa.
Vapautuvat vangit ovat yksi yhteiskuntamme köyhimmistä, syrjäytyneimmistä ja sairaimmista ihmisryhmistä. Monien lapsuusajan ongelmat ovat suuret, päihdeongelmat suuret ja asunto-ongelmat suuret.
Inhimillistä vajetta on kaikesta, myös koulutuksesta. Rikollisuuden tiedetään olevan yleisempää rikoksesta tuomittujen kuin ei-rikollisten lapsilla. Jossain määrin rikos siirtyy sukupolvien välillä. Päihteiden käyttö liittyy rikollisuuteen.
Osa vangeista on ns. 'pyöröovilaisia', jotka pyörivät erilaisten laitosten ja vankilan välimaastossa, eräänlaisessa Bermudan kolmiossa. Heitä on satoja ellei tuhansia, he ovat melkein nimeltä tuttuja kaupungin toimeentulotuen ja ensiapupoliklinikoiden työntekijöille.
Osa meistä ns. kunnon kansalaisista pitää heitä rikollisina ja osa ainoastaan ihmisinä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä tässä yhteiskunnassa ilman tukea ja apua.
Pitemmäksi ajaksi vankilaan joutuvilla on paremmat mahdollisuudet saada kuntoutusta. Pitkä-aikaisvangeilla on siis paradoksaalisesti paremmat mahdollisuudet päästä uuden elämän alkuun.
Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen ja Espoon johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi.
Lisäksi puhelinhaastattelussa mukana ovat Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä ja syyttäjä Jussi Ohisalo.

Ei kommentteja: