Turun yliopiston tutkimuksen mukaan suurella joukolla suomalaisista on kehnot tiedot poliittisesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta ei osannut nimetä hallituspuolueita. 75 prosenttia ei tiedä, mitkä ovat eduskunnan tehtävät. Voimmeko enää puhua oikeasta kansanvaltaisesta järjestelmästä ja demokratiasta jos lukuihin on luottamista. Erityisesti nuorten tietämättömyys päätöksenteosta saa sydämen kylmenemään. Ammattioppilaitoksissa opiskelevat tuntuvat olevan aika lailla pihalla poliittisesta järjestelmästämme.
Minkälaista mahtaa olla peruskoulujen yhteiskuntaopin ja historian opetus? Miksei Suomen poliittisen järjestelmän, kansanedustuslaitoksen ja puolueiden historiasta opeteta perusteita? Minkälaisen porvarillisen piilo-opetussuunnitelman mukaista tämä on? SDP:n ihanteisiin on kuulunuut aina tasa-arvo kansalaisten kouluttamiseen ja sivistämineen. Tyhmistäminen ja populismi ei ole köyhän etu. Haloo opetusministeriö ja kouluhallitus!
Aikamme kaupallinen media pinnallistuu ja viihteellistyy. Pinta ja muoto ovat tulleet mainonnan kautta kuluttajille tärkeämmäksi kuin ristiriitainen substanssi, joka haastaa kysymään, epäilemään ja etsimään vastauksia. Siksi ”brändäys” mielikuvineen toimii ajassamme ja keskustelu tyrehtyy. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma. Brändätään puhetta yhteisöllisyydestä, mutta ei olla valmiita yhteisvastuuseen, lainsäädännön kautta ihmisten käyttäytymisen ohjaamiseen. Ja mitäs muuta se onkaan kuin "hyysäämistä" ja "holhoamista". Kokoomuksen ja vihreiden vaalikampanjat ovat hyviä esimerkkeinä brändien aallonharjalla ratsastamisesta. Helsingissä voit myydä oikeistolaisen, rikkaita suosivan politiikan nokkelalla ”työväenpuolueen” imagolla tai maailmaa syleilevällä ”vihreydellä”. Minusta tämä ei ole hauskaa eikä kivaa jos ihmisten tasa-arvo eikä kestävämpi kehitys oikeasti meillä eikä globaalistikaan etene. Kokoomuksen "Tulkaa yhteen " puistattaa ylimielisyydellään.
Kuinka ohueksi, historiattomaksi politiikka ja poliittinen journalismi voivatkaan vielä tulla? Tässä typerehtimisessä ovat niin puolueet, koululaitos, kodit kuin mediakin osallisina. Poliittinen historia, Suomen historia on myös politiikkaa, ja puolueet osa sitä. Minkälainen demokratia Suomi on huomenna vailla kansanvaltaa?
Kiinnostavaa oli kuinka pitkä-aikainen valtiomies Lipponen vertasi Tapanilan työväenyhdistyksessä pitämässään puheessaan kokoomusta ja "McCainin Amerikkaa", jotka molemmat yrittävät irtautua "kapitalismin rötöksistä" ja esiintyä työmiehen ystävinä. "Kokoomuksen ylimielisen omahyväinen retostaminen "työväen presidentillä" ja nyt töihin ryhtymisellä haalareineen ei näytä kovin sivistyneeltä", sanoi Lipponen. Tunnen samoin kuin Lipponen. Ehkä olen vanhanaikainen. Porvarillinen mediahan nälvii sosialidemokraatteja vanhanaikaisiksi kun SDP haluaa panostaa kuntien peruspalveluihin ja siirtää sinne rahaa. SDP yrittää siis "hyysätä" vähäosaisia vaatimalla 150 milj. lisää kuntien palveluihin. Porvareiden mielestä on vanhanaikaista, että veronmaksajat saisivat maksamilleen veroille vastinetta. Todistamme nyt porvarihallituksen aikana, että markkinoiden kaikkivoipainen ohjaus ei toimikaan. Republikaanien USA:ssa sosialisoidaan pankkeja. Miksi kapitalismissa sosialisoidaan aina tappiot eikä koskaan voittoja? Onpa jalo systeemi! Parempi olisi vahvistaa talouden suunnitelmallisuutta. Ohjattuina markkinat voivat olla hyvä renki.
Olisin niin tyytyväinen, jos meitä suomalaisia hyysättäisiin aidosti edes piirun verran enemmän.
Vapaan kuluttajan, vapaan markkinatalouden atomin liikkumavara on nähty. Tahdon olla objekti holhouksen.
tiistai 30. syyskuuta 2008
torstai 11. syyskuuta 2008
Hyvästi KAJAANIN PAPERITEOLLISUUS
Kajaanin Tihisenniemellä on tehty paperia 90 vuotta. Isäni oli tehtaalla 35 v. Vanhin veljeni on ehtinyt olla 40v. ja jää nyt työttömäksi yhtenä n. 540 muun joukossa. Liitännaisvaikutuksineen se tarkoittaa Kainuussa 2000 työtöntä ja 10% lisäystä työttömien määrässä.
Tiedän isäni kertomuksista, miten SDP, työväenliike ja ay-liike on taistellut työturvallisuuden, työviihtyvyyden ja palkkauksen eteen. Mikään muutos parempaan ei ole tullut ilmaiseksi. Yhteistyössä, demareiden kalistellessa hampaitaan kommunistien kanssa ovat kuitenkin tehdastyöläisten työ-olosuhteet parantuneet. Näin maailma muuttuu.
Nyt jokin meidän perheemme ja satojen kainuulaisperheiden elämää määrittänyt punainen lanka katkeaa. Paperiteollisuus on ollut olennainen osa Kajaanin, meidän kainuulaisten identiteettiä 90 vuotta. Tehtaasta ja sen tuomasta leivästä, toimeentulosta, verovaroista, hyvinvoinnista olemme olleet osallisia. Nyt vanha ruuna saa mennä. Syyllisikö nyt pitäisi jahdata?
Kajaani on ollut uhanalaisten tehtaiden luetteloissa pitkään. Silti on uskottu, että useiden vuosien kova ja tuloksellinen työ tehtaan toiminnan tehostamiseksi pelastaisi sen. Tekemisen meininki, yhteiseen projektiin sitoutuminen on ollut suurta. Kajaanin PK 4:lla ajettiin uusi tuotantoennätys juuri ennen kuin viime talvena alkoi kymmenen kuukauden tuotantoseisokki. Kajaanissa on myös kehitetty menetelmä, jolla männystä voidaan valmistaa paperia ilman selluksi keittämisen välivaihetta. Tämäkään kehitystyö ei riittänyt turvaamaan paperinvalmistusta Kainuussa.
UPM kertoi johtajiensa suulla, että tehtaan etäisyys markkinoille on liian suuri, raaka-aine- ja energiakustannukset liian korkeat paperin hintakehitykseen nähden.
Nyt pelottaa se, että kuinka paljon työpaikkoja meneekään seurannaisvaikutuksineen. Kainuu on jo valmiiksi maan pahinta työttömyysaluetta. Nyt yritetään satsata mm. kaivosteollisuuteen matkailuun, mekaaniseen puunjalostukseen. Metsää Kainuussa riittää. Hakkuualueet hyppivät liikkujan silmille. Kainuussa on hakattu puuta 3 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kainuun metsät kasvavat 6 miljoonaa kuutiota. Mutta löytyy Kainuusta myös koskematonta korpea ja aarnialueita.
Ehkäpä biopolttoaineita ennen pitkään valmistetaan Tihisennimen perinteikkäällä teollisuusalueella, joka on piirtynyt pilviä valaisseineen tehdasrakennuksineen ja sellun tuoksuineen, rahan hajuineen osaksi jokaisen kajaanilaisen, kainuulaisen sielunmaisemaa. Vai onko puu liian kallis materiaali energian lähteeksi. Joka tapauksessa Ameriikan valtausyrityksiä ei nyt miljardeilla tehdä. Nyt odotellaan uusia paperiteollisuuden innovaatioita, tutkimuksen ja kehityksen "hetelmiä". Voi hyvin, vanha kotikaupunki! Periksi ei anneta Heikkisilläkään.
Tiedän isäni kertomuksista, miten SDP, työväenliike ja ay-liike on taistellut työturvallisuuden, työviihtyvyyden ja palkkauksen eteen. Mikään muutos parempaan ei ole tullut ilmaiseksi. Yhteistyössä, demareiden kalistellessa hampaitaan kommunistien kanssa ovat kuitenkin tehdastyöläisten työ-olosuhteet parantuneet. Näin maailma muuttuu.
Nyt jokin meidän perheemme ja satojen kainuulaisperheiden elämää määrittänyt punainen lanka katkeaa. Paperiteollisuus on ollut olennainen osa Kajaanin, meidän kainuulaisten identiteettiä 90 vuotta. Tehtaasta ja sen tuomasta leivästä, toimeentulosta, verovaroista, hyvinvoinnista olemme olleet osallisia. Nyt vanha ruuna saa mennä. Syyllisikö nyt pitäisi jahdata?
Kajaani on ollut uhanalaisten tehtaiden luetteloissa pitkään. Silti on uskottu, että useiden vuosien kova ja tuloksellinen työ tehtaan toiminnan tehostamiseksi pelastaisi sen. Tekemisen meininki, yhteiseen projektiin sitoutuminen on ollut suurta. Kajaanin PK 4:lla ajettiin uusi tuotantoennätys juuri ennen kuin viime talvena alkoi kymmenen kuukauden tuotantoseisokki. Kajaanissa on myös kehitetty menetelmä, jolla männystä voidaan valmistaa paperia ilman selluksi keittämisen välivaihetta. Tämäkään kehitystyö ei riittänyt turvaamaan paperinvalmistusta Kainuussa.
UPM kertoi johtajiensa suulla, että tehtaan etäisyys markkinoille on liian suuri, raaka-aine- ja energiakustannukset liian korkeat paperin hintakehitykseen nähden.
Nyt pelottaa se, että kuinka paljon työpaikkoja meneekään seurannaisvaikutuksineen. Kainuu on jo valmiiksi maan pahinta työttömyysaluetta. Nyt yritetään satsata mm. kaivosteollisuuteen matkailuun, mekaaniseen puunjalostukseen. Metsää Kainuussa riittää. Hakkuualueet hyppivät liikkujan silmille. Kainuussa on hakattu puuta 3 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kainuun metsät kasvavat 6 miljoonaa kuutiota. Mutta löytyy Kainuusta myös koskematonta korpea ja aarnialueita.
Ehkäpä biopolttoaineita ennen pitkään valmistetaan Tihisennimen perinteikkäällä teollisuusalueella, joka on piirtynyt pilviä valaisseineen tehdasrakennuksineen ja sellun tuoksuineen, rahan hajuineen osaksi jokaisen kajaanilaisen, kainuulaisen sielunmaisemaa. Vai onko puu liian kallis materiaali energian lähteeksi. Joka tapauksessa Ameriikan valtausyrityksiä ei nyt miljardeilla tehdä. Nyt odotellaan uusia paperiteollisuuden innovaatioita, tutkimuksen ja kehityksen "hetelmiä". Voi hyvin, vanha kotikaupunki! Periksi ei anneta Heikkisilläkään.
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
YLERADIO1 Vangit ovat köyhimpiä
Mihin vankeja tarvitaan?
(YLE Radio 1 ti 22.7.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1383810
Markku Heikkinen kysyy heinäkuun lopun tiistaina, miten vankien olot Suomessa ovat kehittyneet vuosi vankeuslakiuudistuksen ja vankiloiden organisaatiouudistuksen jälkeen?
Vanhan 'tiiliterapian' parantavaan vaikutukseen ei usko kukaan. Onkin havaittu, että vangit tarvitsevat tukea ja koulutusta niin muurien sisällä kuin ulkopuolella. Silti he kokevat olevansa heitteillä.
Vankiloiden kautta pyörähtää vuosittain noin 7 000 vankia. Vankeja on edelleen yli 30 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun lopussa.
Vapautuvat vangit ovat yksi yhteiskuntamme köyhimmistä, syrjäytyneimmistä ja sairaimmista ihmisryhmistä. Monien lapsuusajan ongelmat ovat suuret, päihdeongelmat suuret ja asunto-ongelmat suuret.
Inhimillistä vajetta on kaikesta, myös koulutuksesta. Rikollisuuden tiedetään olevan yleisempää rikoksesta tuomittujen kuin ei-rikollisten lapsilla. Jossain määrin rikos siirtyy sukupolvien välillä. Päihteiden käyttö liittyy rikollisuuteen.
Osa vangeista on ns. 'pyöröovilaisia', jotka pyörivät erilaisten laitosten ja vankilan välimaastossa, eräänlaisessa Bermudan kolmiossa. Heitä on satoja ellei tuhansia, he ovat melkein nimeltä tuttuja kaupungin toimeentulotuen ja ensiapupoliklinikoiden työntekijöille.
Osa meistä ns. kunnon kansalaisista pitää heitä rikollisina ja osa ainoastaan ihmisinä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä tässä yhteiskunnassa ilman tukea ja apua.
Pitemmäksi ajaksi vankilaan joutuvilla on paremmat mahdollisuudet saada kuntoutusta. Pitkä-aikaisvangeilla on siis paradoksaalisesti paremmat mahdollisuudet päästä uuden elämän alkuun.
Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen ja Espoon johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi.
Lisäksi puhelinhaastattelussa mukana ovat Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä ja syyttäjä Jussi Ohisalo.
(YLE Radio 1 ti 22.7.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1383810
Markku Heikkinen kysyy heinäkuun lopun tiistaina, miten vankien olot Suomessa ovat kehittyneet vuosi vankeuslakiuudistuksen ja vankiloiden organisaatiouudistuksen jälkeen?
Vanhan 'tiiliterapian' parantavaan vaikutukseen ei usko kukaan. Onkin havaittu, että vangit tarvitsevat tukea ja koulutusta niin muurien sisällä kuin ulkopuolella. Silti he kokevat olevansa heitteillä.
Vankiloiden kautta pyörähtää vuosittain noin 7 000 vankia. Vankeja on edelleen yli 30 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun lopussa.
Vapautuvat vangit ovat yksi yhteiskuntamme köyhimmistä, syrjäytyneimmistä ja sairaimmista ihmisryhmistä. Monien lapsuusajan ongelmat ovat suuret, päihdeongelmat suuret ja asunto-ongelmat suuret.
Inhimillistä vajetta on kaikesta, myös koulutuksesta. Rikollisuuden tiedetään olevan yleisempää rikoksesta tuomittujen kuin ei-rikollisten lapsilla. Jossain määrin rikos siirtyy sukupolvien välillä. Päihteiden käyttö liittyy rikollisuuteen.
Osa vangeista on ns. 'pyöröovilaisia', jotka pyörivät erilaisten laitosten ja vankilan välimaastossa, eräänlaisessa Bermudan kolmiossa. Heitä on satoja ellei tuhansia, he ovat melkein nimeltä tuttuja kaupungin toimeentulotuen ja ensiapupoliklinikoiden työntekijöille.
Osa meistä ns. kunnon kansalaisista pitää heitä rikollisina ja osa ainoastaan ihmisinä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä tässä yhteiskunnassa ilman tukea ja apua.
Pitemmäksi ajaksi vankilaan joutuvilla on paremmat mahdollisuudet saada kuntoutusta. Pitkä-aikaisvangeilla on siis paradoksaalisesti paremmat mahdollisuudet päästä uuden elämän alkuun.
Markku Heikkisen seurassa keskustelemassa ovat Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki, Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen ja Espoon johtava sosiaalityöntekijä Jaana Leppäkorpi.
Lisäksi puhelinhaastattelussa mukana ovat Rolf Rautiainen Sininauhasäätiöstä ja syyttäjä Jussi Ohisalo.
YLERADIO1 Vasemmiston isänmaa
Suomalainen vasemmisto ja isänmaa
(YLE Radio 1 ti 29.7.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1395624
Vuonna 1903 Forssan kokouksessa Suomen sosialidemokraattinen puolueomaksui sosialistisen ohjelman. Silloin katsottiin, että ainoastaanitsenäinen Suomi voisi tarjota olosuhteet, joissa työväenliikkeentavoitteet toteutuisivat. Venäjän Tsaarin pakkovallasta ja senaatin ylikävelemisestä tahdottiin eroon vasemmallakin.
Kansalaissota aiheutti katkeruutta ja vihaa punaisten ja valkoistenvälille ja työväenliikkeen keskuuteen. Toiset halusivat suomalaiseensosialismiin toisen kommunismiin ja Neuvosto-Suomeen. Suomenkommunistinen puolue perustettiin 29.8.1918. Se tavoitteli vallankumouksenkautta työväen diktatuuriin ja tähtäsi porvarillisen valtionhävittämiseen. Sdp oli maltillisempi ja vasta itsenäistyneen Suomenhallitusmuodon kannalla. SKP:ssäkin tajuttiin varhain, ettei edessosialististen valtioiden välillä kansallisuusrajojen poistaminen kävisihelposti. Itsenäisyysaate miellytti suomalaista työväestöä.
Työväenpuolueiden kannattajien isänmaallisuutta on vähäteltyporvarillisten puolueiden ja luterilaisen kirkonkin taholta.Porvaripuolueet ovat kommunismin pelossaan osana Lapuan liikettäkinyrittäneet pistää kapuloita suomalaisen vasemmiston,sosialidemokraattienkin toimintaan. Vasta talvi- ja jatkosodanjuoksuhaudoissa kansalaissodan halki lyömä kansa löysi tien dialogiin.Rauhanehtojen mukaan tuli kommunistien toiminta tuli nyt lailliseksi. SKDLperustettiin vasemmistolaisten yhteiseksi rintamaksi. Siitä alkoi Sdp:n jaSkp:n ja SKDL:n keskinäinen viivytystaistelu työväenluokan äänistä,vallasta ammattiyhdistysliikkeessä ja ulkosuhteista itään ja länteen.
On sanottu, että taistelua kommunismia vastaan ohjattiin Suomessa toisentyöväenpuoleen SDP:n riveistä. Vastakkain oli aluksi demareidenhallitusyhteistyöhön tähdännyt sosiaalireformistinen linja ja kommunistienradikaalimpi luokkataistelun tie. Tosiasiassa linjoja tai ojentautumistakohti suomalaista sosialismia oli lukuisia Unkarin ja Prahan tapahtumienjälkeen. Kalevi Kivistö edusti 70-luvulla SKDL:n johdossa Ele Aleniuksenkanssa kolmatta tietä, joka muistutti utopioistaan huolimatta jotenkinMauno Koiviston pragmaattisempaa, realistista linjaa.
Isänmaasta ja vasemmistolaisuudesta ennen ja jälkeen kansalaissotaa,talvi- ja jatkosodan vaiheissa sekä sosialismin hegemonian 70-luvulla ovatMarkku Heikkisen seurassa keskustelemassa ministeri Kalevi Kivistö, SKDL:nentinen puheenjohtaja, Anna Kontula, tutkija ja Vasemmistoliitonkaupunginvaltuutettu sekä tutkija Mikko Majander, joka kirjoittaa Sdp:nhistoriaa. Mistä tässä taistelussa kohti vasemmistolaisempaa Suomea onollut kyse? Mistä tunnet sä isänmaallisen toverin?
(YLE Radio 1 ti 29.7.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1395624
Vuonna 1903 Forssan kokouksessa Suomen sosialidemokraattinen puolueomaksui sosialistisen ohjelman. Silloin katsottiin, että ainoastaanitsenäinen Suomi voisi tarjota olosuhteet, joissa työväenliikkeentavoitteet toteutuisivat. Venäjän Tsaarin pakkovallasta ja senaatin ylikävelemisestä tahdottiin eroon vasemmallakin.
Kansalaissota aiheutti katkeruutta ja vihaa punaisten ja valkoistenvälille ja työväenliikkeen keskuuteen. Toiset halusivat suomalaiseensosialismiin toisen kommunismiin ja Neuvosto-Suomeen. Suomenkommunistinen puolue perustettiin 29.8.1918. Se tavoitteli vallankumouksenkautta työväen diktatuuriin ja tähtäsi porvarillisen valtionhävittämiseen. Sdp oli maltillisempi ja vasta itsenäistyneen Suomenhallitusmuodon kannalla. SKP:ssäkin tajuttiin varhain, ettei edessosialististen valtioiden välillä kansallisuusrajojen poistaminen kävisihelposti. Itsenäisyysaate miellytti suomalaista työväestöä.
Työväenpuolueiden kannattajien isänmaallisuutta on vähäteltyporvarillisten puolueiden ja luterilaisen kirkonkin taholta.Porvaripuolueet ovat kommunismin pelossaan osana Lapuan liikettäkinyrittäneet pistää kapuloita suomalaisen vasemmiston,sosialidemokraattienkin toimintaan. Vasta talvi- ja jatkosodanjuoksuhaudoissa kansalaissodan halki lyömä kansa löysi tien dialogiin.Rauhanehtojen mukaan tuli kommunistien toiminta tuli nyt lailliseksi. SKDLperustettiin vasemmistolaisten yhteiseksi rintamaksi. Siitä alkoi Sdp:n jaSkp:n ja SKDL:n keskinäinen viivytystaistelu työväenluokan äänistä,vallasta ammattiyhdistysliikkeessä ja ulkosuhteista itään ja länteen.
On sanottu, että taistelua kommunismia vastaan ohjattiin Suomessa toisentyöväenpuoleen SDP:n riveistä. Vastakkain oli aluksi demareidenhallitusyhteistyöhön tähdännyt sosiaalireformistinen linja ja kommunistienradikaalimpi luokkataistelun tie. Tosiasiassa linjoja tai ojentautumistakohti suomalaista sosialismia oli lukuisia Unkarin ja Prahan tapahtumienjälkeen. Kalevi Kivistö edusti 70-luvulla SKDL:n johdossa Ele Aleniuksenkanssa kolmatta tietä, joka muistutti utopioistaan huolimatta jotenkinMauno Koiviston pragmaattisempaa, realistista linjaa.
Isänmaasta ja vasemmistolaisuudesta ennen ja jälkeen kansalaissotaa,talvi- ja jatkosodan vaiheissa sekä sosialismin hegemonian 70-luvulla ovatMarkku Heikkisen seurassa keskustelemassa ministeri Kalevi Kivistö, SKDL:nentinen puheenjohtaja, Anna Kontula, tutkija ja Vasemmistoliitonkaupunginvaltuutettu sekä tutkija Mikko Majander, joka kirjoittaa Sdp:nhistoriaa. Mistä tässä taistelussa kohti vasemmistolaisempaa Suomea onollut kyse? Mistä tunnet sä isänmaallisen toverin?
YLERADIO 1 SOSIAALITURVA ON OIKEUTEMME- häh!
Onko sosiaalityö lamassa?
(YLE Radio 1 tiistaina 19.8.2008 klo 9.06 - 10.00.)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1438188
Ihmisten auttaminen sosiaalityön keinoin on vaativaa työtä joka myös maksaa. Mutta onko sosiaalityössä vielä virtaa ja asennetta?
Sosiaaliasiamiehen tulee auttaa kuntalaista, joka kokee pudonneensa turvaverkostosta. Hän auttaa myös viranomaista löytämään asiakkaansa, jos tämä on hänet kadottanut. Sosiaaliasiamiesten raportin mukaan varsinkin toimeentulotuen asiakkaiden palvelu on heikentynyt Helsingissä. Ei ole päivänselvää, että kuntalainen kohtaisi sosiaalityöntekijän kasvokkain. Resursseja ei ole siihen, että asiakkaiden elämäntilannetta katsottaisiin hyvin kokonaisvaltaisesti.
Sosiaalivirasto tekee Helsingissä vuodessa noin 200000 toimeentulotukipäätöstä. Asiakkaina on 35000 kotitaloutta, joissa on yhteensä 51000 henkilöä. Tämä ei ole nippelikauppaa. Kysymys on ihmisen elämän arvosta.
Tänään Helsingin jokaisessa poliisipiirissä on jo mukana sosiaalityöntekijä, joka pääsee suoraan kentällä kohtaamaan kuntalaisten ongelmia. Moniongelmaisten kuntalaisten todellisuuden kohtaaminen on vaativaa työtä, johon terveyskeskuslääkäritkin voivat uupua huonosti valmistautuneina.
Sosiaalivirastossa operoivia sosiaalityöntekijöitä on syytetty piiloutumisesta toimistopöytien ja liikennevalojen taakse. Sosiaalityökin kaipaa uusia innovaatioita. Vuonna 2006 kunnallisen sosiaalipolitiikan innovaatiopalkinto annettiin Kumppanina kentällä –ohjelmalle, jonka näkyvin aikaansaannos on Alppilan Kumppanuustalo Hanna, jossa viranomaiset, asukkaat, järjestöt ja oppilaitoksettoimivat yhteistyössä. Talo myös työllistää toimijoitaan ja luo uudenlaista sosiaalityötä kaikkein huono-osaisimpien ihmisten aseman parantamiseksi.
Kaupunginhallitus määrää sosiaalityön rahojen raamituksesta, jotka ylittyvät. Miksi sosiaalityön resursseja ei laiteta kuntoon? Uskotaanko vielä, että sosiaalityöllä muutetaan maailmaa?
Markku Heikkisen vieraina sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Kumppanuustalo Hannasta, Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti, sosiaalityön tutkija Laura Yliruka, sekä kaupunginvaltuutettu Sirkku Ingervo, sosiaalilautakunnan jäsen.
(YLE Radio 1 tiistaina 19.8.2008 klo 9.06 - 10.00.)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1438188
Ihmisten auttaminen sosiaalityön keinoin on vaativaa työtä joka myös maksaa. Mutta onko sosiaalityössä vielä virtaa ja asennetta?
Sosiaaliasiamiehen tulee auttaa kuntalaista, joka kokee pudonneensa turvaverkostosta. Hän auttaa myös viranomaista löytämään asiakkaansa, jos tämä on hänet kadottanut. Sosiaaliasiamiesten raportin mukaan varsinkin toimeentulotuen asiakkaiden palvelu on heikentynyt Helsingissä. Ei ole päivänselvää, että kuntalainen kohtaisi sosiaalityöntekijän kasvokkain. Resursseja ei ole siihen, että asiakkaiden elämäntilannetta katsottaisiin hyvin kokonaisvaltaisesti.
Sosiaalivirasto tekee Helsingissä vuodessa noin 200000 toimeentulotukipäätöstä. Asiakkaina on 35000 kotitaloutta, joissa on yhteensä 51000 henkilöä. Tämä ei ole nippelikauppaa. Kysymys on ihmisen elämän arvosta.
Tänään Helsingin jokaisessa poliisipiirissä on jo mukana sosiaalityöntekijä, joka pääsee suoraan kentällä kohtaamaan kuntalaisten ongelmia. Moniongelmaisten kuntalaisten todellisuuden kohtaaminen on vaativaa työtä, johon terveyskeskuslääkäritkin voivat uupua huonosti valmistautuneina.
Sosiaalivirastossa operoivia sosiaalityöntekijöitä on syytetty piiloutumisesta toimistopöytien ja liikennevalojen taakse. Sosiaalityökin kaipaa uusia innovaatioita. Vuonna 2006 kunnallisen sosiaalipolitiikan innovaatiopalkinto annettiin Kumppanina kentällä –ohjelmalle, jonka näkyvin aikaansaannos on Alppilan Kumppanuustalo Hanna, jossa viranomaiset, asukkaat, järjestöt ja oppilaitoksettoimivat yhteistyössä. Talo myös työllistää toimijoitaan ja luo uudenlaista sosiaalityötä kaikkein huono-osaisimpien ihmisten aseman parantamiseksi.
Kaupunginhallitus määrää sosiaalityön rahojen raamituksesta, jotka ylittyvät. Miksi sosiaalityön resursseja ei laiteta kuntoon? Uskotaanko vielä, että sosiaalityöllä muutetaan maailmaa?
Markku Heikkisen vieraina sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Kumppanuustalo Hannasta, Helsingin sosiaaliasiamies Lilli Autti, sosiaalityön tutkija Laura Yliruka, sekä kaupunginvaltuutettu Sirkku Ingervo, sosiaalilautakunnan jäsen.
YLERADIO 1 Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen
Asuntoja pelloille, palveluita moottoriteille
(YLE Radio 1 uusinta ti 9.9.2008, ensilähetys ti 17.6. klo 9.06 - 10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1480070
Asuntoja rakennetaan nurmijärvien pelloille, jonne luvataan palveluita mutta joita ei kuulu eikä näy.
Tiivis, kaupunkimainen rakentaminen olisi ekologisesti järkevintä, mutta sitä eivät päättäjät, kaavoittajat ja rakentajat Suomessa halua.
Missä siis viipyy yhdyskuntarakenteen tiivistäminen?
Tiiviyden lisäksi suomalaiseen rakentamiseen tarvitaan väljyyttä valon mennä paikkoihin missä rahan ja vallan asioita suhmuroidaan kavereiden kesken.
Vaalirahoituskohu on nostanut esille tämän suomalaisenkin yhteiskunnan läpinäkyvyyden heikon kohdan, kaavoituksen. Siinä yhtyvät taloudellisen ja poliittisen vallan intressit.
Eri asia on, meneekö marketin, asuinalueen ja palveluiden rakentaminen lain kirjaimen vai lain hengen mukaan.
Suoraan lähetykseen Markku Heikkisen seuraan tulevat ministeri Jan Vapaavuori, yrittäjä Ben Grass sekä Uudenmaan Ympäristökeskuksen osastopäällikkö Tarja Laine.
(YLE Radio 1 uusinta ti 9.9.2008, ensilähetys ti 17.6. klo 9.06 - 10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1480070
Asuntoja rakennetaan nurmijärvien pelloille, jonne luvataan palveluita mutta joita ei kuulu eikä näy.
Tiivis, kaupunkimainen rakentaminen olisi ekologisesti järkevintä, mutta sitä eivät päättäjät, kaavoittajat ja rakentajat Suomessa halua.
Missä siis viipyy yhdyskuntarakenteen tiivistäminen?
Tiiviyden lisäksi suomalaiseen rakentamiseen tarvitaan väljyyttä valon mennä paikkoihin missä rahan ja vallan asioita suhmuroidaan kavereiden kesken.
Vaalirahoituskohu on nostanut esille tämän suomalaisenkin yhteiskunnan läpinäkyvyyden heikon kohdan, kaavoituksen. Siinä yhtyvät taloudellisen ja poliittisen vallan intressit.
Eri asia on, meneekö marketin, asuinalueen ja palveluiden rakentaminen lain kirjaimen vai lain hengen mukaan.
Suoraan lähetykseen Markku Heikkisen seuraan tulevat ministeri Jan Vapaavuori, yrittäjä Ben Grass sekä Uudenmaan Ympäristökeskuksen osastopäällikkö Tarja Laine.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
