Hutkitaan, ei tutkita.
YLE tilasi Taloustutkimukselta galluptutkimuksen, joilla tehdään mielikuvien politiikkaa. Tänään politiikan sisältöihin ei kansan suuri osa jaksa perehtyä. Tai sen ei mediavallan taholta anneta perehtyä. Nyt mielikuva ikään kuin korvaa sisällön.
On ongelmallista, että YLE maksaa ja tilaa näitä galluppeja ja julkaisee niitä uutisina. Näin tehdään mielikuvapolitiikkaa.
Yle siis uutisoi su 15.2.2009 seuraavasti. "Perussuomalaisten oppositiopolitiikka puree äänestäjiin paremmin kuin monin verroin suuremman SDP:n hallituskritiikki. Kansalaisista peräti 40 prosenttia pitää perussuomalaisten oppositiopolitiikkaa hyvänä, mutta demareiden oppositiopolitiikkaa pitää hyvänä vain 21 prosenttia äänestäjistä... Tosin melko monilla ei ole juuri minkäänlaista mielikuvaa kummankaan puolueen oppositiotoiminnasta."
Aivan. Vastaajilla ei ole minkäänlaista mielikuvaa, tiedosta puhumattakaan ja sitten rinta rottingilla vastaillaan gallup-tohtoreille.
Pidin asiaa niin ongelmallisena, että lähetin seuraavan viestin YLE:n uutisissa valtaapitäville kuten Atte Jääskeläiselle, Olli Ainolalle, Leena Pakkaselle ja Riikka Uosukaiselle.
"Hyvät YLEn uutisten valtaapitävät,
tilasitte Taloustutkimukselta jälleen mielikuvakyselyn. Tässä gallup-tutkimuksessa ette etsineet sisältöjä ettekä substansseja, jotka esim. maahanmuuttajakysymyksessä,
kasinokapitalismissa ovat hyvin vaativia. Jo aiemmin esim. Tytti Sulanderin jutut ovat olleet aivan suoria VM:n infoja. Missä on politiikan toimittajien pihvi eli analysointikyky? Gallupeissako, jotka ovat mitä alttiimpia manipuloinnille? Saadaan vastaukseksi se mitä halutaan kysyä! Halleluja!
Nyt uutisoitte, että "mielikuvien mukaan Perussuomalaisten oppositiopolitiikka puree
äänestäjiin paremmin kuin monin verroin suuremman SDP:n hallituskritiikki". Oletteko
varmoja, että tällaisilla mielikuvagallupeilla juuri voimistetaan mielikuvien
politiikkaa kun pitäisi verrata esim. oppositiopuolueiden budjettiesityksiä hallituksen muuttuviin esityksiin pitemmällä aikavälillä? Missä ovat vaalilupaukset ja niiden toteutukset?
Kokoomusta ja Keskustaakin koskeva uutisointikin on jatkuvasti mielikuvajallittelua.
Totuus lienee se, että aika suuri osa äänestäjistä varmaan kuvittelee SDP:n olevan yhä hallituksessa...Miksikö näin on?
Haluaisin oikeasti tietää, miten eri tavoin näiden puolueiden riveissä ajatellaan muulloinkin kun viikko ennen puoluekokousta. Tällä valitsemallanne linjalla kasvatetaan tietämättömyyttä ja populismia.
Ei yhteiskunnallisessa elämässä ole tärkeintä lausua kivoja sloganeita ja olla
mediaseksikäs. Tärkeämpää olisi uskoa demokratiaan, jota ei ole olemassa ilman
kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten toimintaa, joilla asioista otetaan selvää. Ja toimintaa on muutenkin kuin mielikuva-talkoissa.
Ylen oikeutus on siinä, että asioita avattaisiin, eikä suljettaisi mielikuvin.
Tällainen galluppi-uutisointi vaatisi syvempää analyysiä siitä miten ylipäätään
vastaajat seuraavat politiikkaa, yhteiskunnallista keskusteluja ja missä medioissa.
Ystäväpiirissäni olen esim. ainoa, joka seuraa Eduskunnan kyselytuntia tai lukee silloin tällöin eri puolueiden lehtiä. Mistä oikein puhutaan kun sanotaan, että "Perussuomalaisten viesti puree"? Siitäkö, että Soinin persoona on mukava vai siitä, että muukalais- ja Eu-vihamieliset ajatukset ovat Suomen kansan peruskauraa? Tämä mielikuvien korostaminen johtaa infatilismiin, jossa tyhmää kansaa juoksutetaan kuin pässiä narussa.
Missä ovat ne YLE:n uutistoiminnat ideaalit?
Eduskunnan kyselytuntia seuraavana en näe mitään merkkejä siitä, että
Perussuomalaisten argumentointi tai retoriikkakaan olisi sen parempaa kuin
kristillistenkään.
YLEn uutiset on paljon vartijana siinä, että emme tyhmisty, kyynisty yhteiskunnan
jäseninä.
En jaksa olla huolissani koska nyt on oltava positiivinen.
Kunnioittavasti,
Markku Heikkinen
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
torstai 5. helmikuuta 2009
Sinisilmäisyydestä
Tärkeintä politiikassa ja vallan maailmassa on tällä erää ottaa media haltuun ja viedä palstamillimetrit toisten, kilpailijoiden nenän edestä.
Poliittisen median omistus on keskittynyt Suomessakin. Ne, joilla on valtaa ja rahaa saavat äänensä kuuluviin. Parlamentaarisesti johdetun YLE:n ja kaupallisten toimijoiden kuten MTV3:n tv-uutisten kuvavalinnoissa ja aihevalintojen näkökulmissa poliittiset painotukset näkyvät varsinkin vaalien alla. Helsingin Sanomat teki suoraa politiikkaa ajaessaan Suomea EU:hun. Nyt HS ajaa meitä Natoon. Tämän toteaminen ei vaadi suurta media-analyysiä. Mikäs siinä. Mutta ei se taida olla journalismin idean mukaista toimintaa.
Suomessa hallituksen avainministerit, suurten yritysten ja järjestöjen johtajat saavat viestinsä läpi kuten haluavat. Jopa Ylessä monet valtiontaloutta käsittelevät ns. uutiset ovat olleet valtiovarainministeri Kataisen infotilaisuuksia vailla minkäänlaista kritiikkiä, vasta-argumenttia tai kysymystä. Pääministerikin saa tiedottaa aivoituksiaan kuin Isä Aurinkoisen maassa. Mikäs siinä muuten mutta tuo aika on poissa haastavilta näköaloilta, josko sellaisen vaikka Suomesta jostain löytäisi. Yksinvalta puhuu, hevoset kulkee ja kansa saa sirkushuvinsa. Mutta ei se ole sitä kriittistä uutisjournalismia, jonka täytyy olla hyvin vaativaa, yksinäistä työtä. Tarvitsin sitä kipeästi, jotta näkisin median uutisinfojen läpi. Tarvitsemmeko uutisjournalismin HUIPPUYKSIKÖN, joka kykenee argumentoimaan dialogissa.
Viime lauantaina ministeri Häkämies oli telkussa ja kertoi kannattavansa Stubbia EU:n ulkoministeriksi. Kas kummaa. Viikon hiljaisimpana uutispäivänä eli lauantaina Keskustan Vanhanen, jota oli ehditty omienkin taholta haukkua näkymättömyydestä ja matalasta profiilista ehti siinä heti silleen pitämään Kesärantaan tiedotustilaisuutta. Sali oli täynnä nälkäistä infoväkeä. Nyt oli tullut Vanhasen hetki osoittaa kauan kaivattua johtajuutta.
Luulen, että kyseessä oli suunniteltu mediamanööveri, jolla vallattiin hallituksen pääpukareitten kesken kolmeksi vuorokaudeksi politiikan sivujen palstamillimetrit. Se palveli ennenkaikkea Vanhasta ja Keskustaa profiilin nostossa että hallituskumppania loppumattomien kykyjen esiinmarssituksessa. Se palveli myös komissaari Rehnin tai Stubbin kampanjoissaan kohti laskevien valtaoikeuksien presidentti-ehdokkuutta. Ensin lobataan jompi kumpi vakavissaan komissaariksi. EU:n ulkoministerin valintaanhan piskuisella Suomella ei ole nokan koputtamista mutta sisäpolitiikkaa silläkin tehdään.
Turun Sanomien kolumnissa kykypuolueen Katainen syytti vapaassa maassa mielipiteen vapautta käyttävää opposition edustajia Terijoen hallituksen kaltaisiksi maanpettureiksi. Oppositiohan on yrittänyt saada edes jotenkin esiin hallituksen kritiikkiä läpi mediassa. Olkoon Kataisen habitus kuinka kovassa mediahuudossa hyvänsä niin kakkosministerimme poliittisen historian tuntemus ei ainakaan ole sillä tasolla kuin ministerin arvovalta edellyttäisi. Kataisen puheet loukkaavat isänmaallista vasemmistoa (joka on maksanut kovan sisäpoliittisen hinnan taistelussa kommunismia vastaan ) tavalla, jota hannu hanhemme ei taida edes ymmärtää. Säälittävää.
Poliittisen median omistus on keskittynyt Suomessakin. Ne, joilla on valtaa ja rahaa saavat äänensä kuuluviin. Parlamentaarisesti johdetun YLE:n ja kaupallisten toimijoiden kuten MTV3:n tv-uutisten kuvavalinnoissa ja aihevalintojen näkökulmissa poliittiset painotukset näkyvät varsinkin vaalien alla. Helsingin Sanomat teki suoraa politiikkaa ajaessaan Suomea EU:hun. Nyt HS ajaa meitä Natoon. Tämän toteaminen ei vaadi suurta media-analyysiä. Mikäs siinä. Mutta ei se taida olla journalismin idean mukaista toimintaa.
Suomessa hallituksen avainministerit, suurten yritysten ja järjestöjen johtajat saavat viestinsä läpi kuten haluavat. Jopa Ylessä monet valtiontaloutta käsittelevät ns. uutiset ovat olleet valtiovarainministeri Kataisen infotilaisuuksia vailla minkäänlaista kritiikkiä, vasta-argumenttia tai kysymystä. Pääministerikin saa tiedottaa aivoituksiaan kuin Isä Aurinkoisen maassa. Mikäs siinä muuten mutta tuo aika on poissa haastavilta näköaloilta, josko sellaisen vaikka Suomesta jostain löytäisi. Yksinvalta puhuu, hevoset kulkee ja kansa saa sirkushuvinsa. Mutta ei se ole sitä kriittistä uutisjournalismia, jonka täytyy olla hyvin vaativaa, yksinäistä työtä. Tarvitsin sitä kipeästi, jotta näkisin median uutisinfojen läpi. Tarvitsemmeko uutisjournalismin HUIPPUYKSIKÖN, joka kykenee argumentoimaan dialogissa.
Viime lauantaina ministeri Häkämies oli telkussa ja kertoi kannattavansa Stubbia EU:n ulkoministeriksi. Kas kummaa. Viikon hiljaisimpana uutispäivänä eli lauantaina Keskustan Vanhanen, jota oli ehditty omienkin taholta haukkua näkymättömyydestä ja matalasta profiilista ehti siinä heti silleen pitämään Kesärantaan tiedotustilaisuutta. Sali oli täynnä nälkäistä infoväkeä. Nyt oli tullut Vanhasen hetki osoittaa kauan kaivattua johtajuutta.
Luulen, että kyseessä oli suunniteltu mediamanööveri, jolla vallattiin hallituksen pääpukareitten kesken kolmeksi vuorokaudeksi politiikan sivujen palstamillimetrit. Se palveli ennenkaikkea Vanhasta ja Keskustaa profiilin nostossa että hallituskumppania loppumattomien kykyjen esiinmarssituksessa. Se palveli myös komissaari Rehnin tai Stubbin kampanjoissaan kohti laskevien valtaoikeuksien presidentti-ehdokkuutta. Ensin lobataan jompi kumpi vakavissaan komissaariksi. EU:n ulkoministerin valintaanhan piskuisella Suomella ei ole nokan koputtamista mutta sisäpolitiikkaa silläkin tehdään.
Turun Sanomien kolumnissa kykypuolueen Katainen syytti vapaassa maassa mielipiteen vapautta käyttävää opposition edustajia Terijoen hallituksen kaltaisiksi maanpettureiksi. Oppositiohan on yrittänyt saada edes jotenkin esiin hallituksen kritiikkiä läpi mediassa. Olkoon Kataisen habitus kuinka kovassa mediahuudossa hyvänsä niin kakkosministerimme poliittisen historian tuntemus ei ainakaan ole sillä tasolla kuin ministerin arvovalta edellyttäisi. Kataisen puheet loukkaavat isänmaallista vasemmistoa (joka on maksanut kovan sisäpoliittisen hinnan taistelussa kommunismia vastaan ) tavalla, jota hannu hanhemme ei taida edes ymmärtää. Säälittävää.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Elämäni ehdokkaana ensimmäistä kertaa
Kiitokset kaikille äänestäjille ja kadun kulkijoille, tsemppaajille.
Pienen ja matalan profiilin "taistelun" aikana olen saanut kokemusta puoluetyöstä ja kuntapolitiikasta. Ilo on ollut saada tukea ystäviltä. Hyvin rohkaisevaa on ollut tavata viisaita nuoria, joita SDP:hen on liittynyt. Hauskaa on ollut tutustua näin "vihreänä" vanhempiin tovereihin, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt. SDP on paljon kiintoisampi, keskustelevaisempi puolue kuin mitä julkisuus antaa siitä olettaa. Nyt tiedän jo enemmän miten tulee ensikertalaisen ehdokkaana kampanjoida jos haluaa menestyä. Siinä on monta monessa. Tiedän miten tulee olla liikkellä ja missä. Se edellyttää panostuksia sieltä ja täältä.
Murheellinen olen Suomen porvarillistumisesta. Nyt jos koskaan kaivataan voittajilta, Vihreiltä sosiaalista vastuutta ja oikeudenmukaisuutta. Jostain syystä sitä ei ole Helsingissäkään lautakuntatyössä aina näkynyt. Myös pientä ihmistä voisi suojella juuri tänään. Eiköhän kääritä hihat.
Kyllä sen vasemmistovihreän eteen pitäisi ruveta siltoja suunnittelemaan. Puolueiden sukupolvenvaihdokset ajavat jo siihen suuntaan. Ja eiköhän käydä talkoisiin.
Alla ohjaajan sana AllBoys-dokumenttielokuvasta, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Radio-ohjelmat jatkuvat nyt uusintoina kun vaalikaranteenikin päättyvi. Dokumenttielokuvani ALLBOYS ja LASKETTU AIKA- työllistävät ensi vuoden puolelle.
Ihmisen elämän arvo on jakamaton.
Pienen ja matalan profiilin "taistelun" aikana olen saanut kokemusta puoluetyöstä ja kuntapolitiikasta. Ilo on ollut saada tukea ystäviltä. Hyvin rohkaisevaa on ollut tavata viisaita nuoria, joita SDP:hen on liittynyt. Hauskaa on ollut tutustua näin "vihreänä" vanhempiin tovereihin, joiden olemassaolosta en ole edes tiennyt. SDP on paljon kiintoisampi, keskustelevaisempi puolue kuin mitä julkisuus antaa siitä olettaa. Nyt tiedän jo enemmän miten tulee ensikertalaisen ehdokkaana kampanjoida jos haluaa menestyä. Siinä on monta monessa. Tiedän miten tulee olla liikkellä ja missä. Se edellyttää panostuksia sieltä ja täältä.
Murheellinen olen Suomen porvarillistumisesta. Nyt jos koskaan kaivataan voittajilta, Vihreiltä sosiaalista vastuutta ja oikeudenmukaisuutta. Jostain syystä sitä ei ole Helsingissäkään lautakuntatyössä aina näkynyt. Myös pientä ihmistä voisi suojella juuri tänään. Eiköhän kääritä hihat.
Kyllä sen vasemmistovihreän eteen pitäisi ruveta siltoja suunnittelemaan. Puolueiden sukupolvenvaihdokset ajavat jo siihen suuntaan. Ja eiköhän käydä talkoisiin.
Alla ohjaajan sana AllBoys-dokumenttielokuvasta, joka valmistuu vuoden vaihteessa. Radio-ohjelmat jatkuvat nyt uusintoina kun vaalikaranteenikin päättyvi. Dokumenttielokuvani ALLBOYS ja LASKETTU AIKA- työllistävät ensi vuoden puolelle.
Ihmisen elämän arvo on jakamaton.
AllBoys
ALL BOYS
A Word from the Director
Markku Heikkinen
What am I involved in if I consume porn or gay porn on the net, DVD or a hotel TV?
I first presented this project to international financiers four years ago. It was somewhat awkward to discuss the lives of gay porn makers and actors in the Czech Republic for such an audience. And yes, I confessed to being a consumer of gay porn. It was not embarrassing, but it was definitely a weird experience. Yes.
I had watched gay porn produced in the Czech Republic in the late 90s. I developed an interest in the lives of these young men in the porn business. Where did these ordinary, seemingly heterosexual boys come from? As a gay man I was also curious about the impact of gay porn on the consumer, me, in the increasingly commercial market of sexuality. Are the makers and consumers of porn on the same page?
Porn certainly meets a growing demand, since it is one of the fastest growing fields in the entertainment industry. In Finland, porn movies account for 95% of all film imports. There must be an audience. Gay porn has never been officially produced in Finland. The thought of a heterosexual Finnish man watching a gay porn film seems impossible. The young men in the Czech films intrigued me. The lure of reality-TV with Big Brothers and Idols has shifted the line between privacy and bare it all. For the uneducated lower-middle class young, momentary fame seems like an opportunity to move on. I don’t really know where to. Most of the young men appearing in Czech gay porn have done so secretly, without their family and friends knowing about it. According to their contracts, the porn films were never supposed to be distributed in the Czech Republic, but local porn shops still carry them. Social confusion has been hard on the actors whose porn shots landed in the evening news thanks to Big Brother stardom.
The themes of All Boys - the impact of consuming and making porn on the sexuality of westerners, their identity and their ability to love themselves and others - are still as true and important as four years ago, when I started this project. This journey through the suburbs, hostels, studios and neighborhood bars in the Czech Republic, Poland and Berlin has been very exciting and rewarding. Further east in Europe - wherever “east” begins - I have gotten close to the lives of porn makers. Men both young and old have shared their stories and lives with me. I have met friends and families of the actors and I have also witnessed the close ties between the porn industry and prostitution with my camera. The world of porn is complex. Some porn actors move on to prostitution after a few films, while some self-proclaimed heterosexuals don’t.
Further west I have stared at the shiny commercial market. I have heard about the business side of market shares, brands and styles. In the course of four years, I have witnessed the downturn in Czech gay porn. Following the accidental birth of the “eastern boys” brand in the mid-90s, there were at best 30 small producers in Prague alone. Many producers have tried their luck there. Thousands of young men have attended castings and tried out modeling against fees that clearly exceed the country’s average income levels. The key Prague characters in the documentary, producer Dan Komar and Ruda Prohacka, have a long history of making films together and an intimate relationship of sorts too.
Czech gay porn is now past its peak. Serious epidemics of sexually-transmitted diseases were a harsh wake-up call, making many producers and models leave the market.
Morals entail contact to other people. Moral springs from life exposed to others. But with the globalized market threatening social structures, citizens - consumers - are becoming increasingly lonely and isolated from such traditional communities as families. If you have no contact to other people, you can take more liberties because nobody cares. Who cares how a homeless young boy with an orphanage background makes his living on the streets of Prague? Lack of social networks is the common denominator for the porn makers and consumers in All boys.
I do not think porn should be moralized. Porn shows what sexual culture in the west has become in the aftermath of the emancipation in the 1960s. Urban, lonely people turn to various products, such as porn, to satisfy their sexual needs. I can consume myself and others on the market, alone. And when I pay, I exchange money and seal the transaction, as if blessing my private deeds in the name of the market. But how private an issue is the commercial sexuality of individuals when it clearly involves exploitation?
Gay porn represents produced, manufactured fantasy that many yearn for. I am quite convinced that in consuming porn, we long for human touch and intimacy. In cities and in the depopulating rural settings, many people live without love and intimacy. The fantasy of porn can bring momentary comfort with its illusions. It does not work for everyone and some cannot or do not want to buy it. And porn cannot satisfy the basic human need for intimacy. It can bring relief, but it cannot physically touch you.
All Boys shows ambivalent, weird, great and complex moments of human life. The young men’s illusions about future meet the fantasies of their seniors. We are all human. We are all exploiting others and being exploited in the money-driven market economy. Even consumers are voluntary or involuntary members in the club of exploitation.
I hope that the film’s characters continue their lives with the viewers. That we won’t forget our responsibility as consumers and citizens. I am grateful for the time and the unforgettable moments I got to spend with these people in the alleys and backyards of Prague and Berlin. They are incredibly fine young and old men. So very human.
On this journey - and in the film - there were moments when I did not know what to do. Moments when I was both excited and disgusted at the same time. I tried to focus on the footage even when the unfairness of life made me furious. I am a documentary filmmaker and others have given me so much. With this film I can pass on the gift to my viewers.
Please.
A Word from the Director
Markku Heikkinen
What am I involved in if I consume porn or gay porn on the net, DVD or a hotel TV?
I first presented this project to international financiers four years ago. It was somewhat awkward to discuss the lives of gay porn makers and actors in the Czech Republic for such an audience. And yes, I confessed to being a consumer of gay porn. It was not embarrassing, but it was definitely a weird experience. Yes.
I had watched gay porn produced in the Czech Republic in the late 90s. I developed an interest in the lives of these young men in the porn business. Where did these ordinary, seemingly heterosexual boys come from? As a gay man I was also curious about the impact of gay porn on the consumer, me, in the increasingly commercial market of sexuality. Are the makers and consumers of porn on the same page?
Porn certainly meets a growing demand, since it is one of the fastest growing fields in the entertainment industry. In Finland, porn movies account for 95% of all film imports. There must be an audience. Gay porn has never been officially produced in Finland. The thought of a heterosexual Finnish man watching a gay porn film seems impossible. The young men in the Czech films intrigued me. The lure of reality-TV with Big Brothers and Idols has shifted the line between privacy and bare it all. For the uneducated lower-middle class young, momentary fame seems like an opportunity to move on. I don’t really know where to. Most of the young men appearing in Czech gay porn have done so secretly, without their family and friends knowing about it. According to their contracts, the porn films were never supposed to be distributed in the Czech Republic, but local porn shops still carry them. Social confusion has been hard on the actors whose porn shots landed in the evening news thanks to Big Brother stardom.
The themes of All Boys - the impact of consuming and making porn on the sexuality of westerners, their identity and their ability to love themselves and others - are still as true and important as four years ago, when I started this project. This journey through the suburbs, hostels, studios and neighborhood bars in the Czech Republic, Poland and Berlin has been very exciting and rewarding. Further east in Europe - wherever “east” begins - I have gotten close to the lives of porn makers. Men both young and old have shared their stories and lives with me. I have met friends and families of the actors and I have also witnessed the close ties between the porn industry and prostitution with my camera. The world of porn is complex. Some porn actors move on to prostitution after a few films, while some self-proclaimed heterosexuals don’t.
Further west I have stared at the shiny commercial market. I have heard about the business side of market shares, brands and styles. In the course of four years, I have witnessed the downturn in Czech gay porn. Following the accidental birth of the “eastern boys” brand in the mid-90s, there were at best 30 small producers in Prague alone. Many producers have tried their luck there. Thousands of young men have attended castings and tried out modeling against fees that clearly exceed the country’s average income levels. The key Prague characters in the documentary, producer Dan Komar and Ruda Prohacka, have a long history of making films together and an intimate relationship of sorts too.
Czech gay porn is now past its peak. Serious epidemics of sexually-transmitted diseases were a harsh wake-up call, making many producers and models leave the market.
Morals entail contact to other people. Moral springs from life exposed to others. But with the globalized market threatening social structures, citizens - consumers - are becoming increasingly lonely and isolated from such traditional communities as families. If you have no contact to other people, you can take more liberties because nobody cares. Who cares how a homeless young boy with an orphanage background makes his living on the streets of Prague? Lack of social networks is the common denominator for the porn makers and consumers in All boys.
I do not think porn should be moralized. Porn shows what sexual culture in the west has become in the aftermath of the emancipation in the 1960s. Urban, lonely people turn to various products, such as porn, to satisfy their sexual needs. I can consume myself and others on the market, alone. And when I pay, I exchange money and seal the transaction, as if blessing my private deeds in the name of the market. But how private an issue is the commercial sexuality of individuals when it clearly involves exploitation?
Gay porn represents produced, manufactured fantasy that many yearn for. I am quite convinced that in consuming porn, we long for human touch and intimacy. In cities and in the depopulating rural settings, many people live without love and intimacy. The fantasy of porn can bring momentary comfort with its illusions. It does not work for everyone and some cannot or do not want to buy it. And porn cannot satisfy the basic human need for intimacy. It can bring relief, but it cannot physically touch you.
All Boys shows ambivalent, weird, great and complex moments of human life. The young men’s illusions about future meet the fantasies of their seniors. We are all human. We are all exploiting others and being exploited in the money-driven market economy. Even consumers are voluntary or involuntary members in the club of exploitation.
I hope that the film’s characters continue their lives with the viewers. That we won’t forget our responsibility as consumers and citizens. I am grateful for the time and the unforgettable moments I got to spend with these people in the alleys and backyards of Prague and Berlin. They are incredibly fine young and old men. So very human.
On this journey - and in the film - there were moments when I did not know what to do. Moments when I was both excited and disgusted at the same time. I tried to focus on the footage even when the unfairness of life made me furious. I am a documentary filmmaker and others have given me so much. With this film I can pass on the gift to my viewers.
Please.
torstai 23. lokakuuta 2008
Kirkko ja kaupunki- kolumni 10.9.2008
Hyvä Eero-piispa
Et suostunut vihkimään miesystävääni papiksi, koska hän ei suostunut vaatimaasi selibaattiin. Se, että rakkaani ja suhteemme eivät kelvanneet kirkolle, oli läheisiämme ja uskoa koetteleva selkkaus. Olimme osapuolisia jossain, missä emme tulleet kuulluiksi emmekä nähdyiksi. Olin raivona. Ei kuulu!
Kymmenen vuotta myöhemmin sinulla ei ollut kai muuta mahdollisuutta, kun vihkiä arvostettu ystäväni ja exäni papiksi. Vastavihittyjen pappien vastaanotolla istuin makuukammarissanne aviovuoteellanne ryystämässä kahvia. Varoin läikyttelemästä. Aivan kuin jokin olisi pyrkinyt huomaamattaan eheytymään sisimmässäni.
Alppilan piispantarkastuksessa, Sleyn sortaessa naispappeja, peräänkuulutit suvaitsevaisuutta naispappeuden vastustajia kohtaan yhteisen kirkon nimissä. Suvaitsevaisuuden uudelleen määrittelysi oli hämmentävää. Puhuit myös seksuaalisesti poikkeavista ihmisistä. Käytit terminologiaa, jota asemasi omaavalta ihmiseltä ei odottaisi. Seurakuntaneuvoston jäsenet kävivät sanavalintojasi nuhtelemassa.
Hyvä Eero, nyt kirkossa pitää keskustella samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta tai vihkimisestä, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Mutta mitä – oikein työryhmä selvittää homoseksuaalisuutta, jota on runoin ja kuvin kuvattu tuhansia vuosia. Tässä selvittelyn selvittelyssä hiukset harmaantuvat ja ihmiset kuluttavat seksiä ja toisiaan. Sukupuolinen suuntautuminen on pieni asia verrattuna meidän arkipäivän parisuhteittemme kipunointiin oikeasta rakkaudesta, uskollisuudesta, hyvästä seksistä. Perin outo tapa sinällään kirkolta hoitaa asiakassuhteita lyömällä ovi kiinni niiltä, jotka osoittavat kaipaavansa sen palveluita. Ei tänne! Ei sovi! Ei käy!
Papeille lähettämässä kirjeessä olet huolestunut siitä, että parisuhdekeskustelussa mielipiteiden vastakkaisuus on kristityillä niin vahvaa, että kirkot ovat vaarassa jakautua. Jonkin ihmeen ykseyden nimissä sinä puolustat naispappeuden vastustajia, luot tilaa homojen syrjinnälle, väkivallan hämärälle kirkossakin.
Hyvä Eero, täytät ensi vuonna 65v. Se on hyvä ikä jäädä eläkkeelle. Monikulttuurinen Helsingin hiippakunta tarvitsee johtajan, joka johtaa rohkeasti joukkojaan edestäpäin. Puskissa on jengiä muutenkin
Et suostunut vihkimään miesystävääni papiksi, koska hän ei suostunut vaatimaasi selibaattiin. Se, että rakkaani ja suhteemme eivät kelvanneet kirkolle, oli läheisiämme ja uskoa koetteleva selkkaus. Olimme osapuolisia jossain, missä emme tulleet kuulluiksi emmekä nähdyiksi. Olin raivona. Ei kuulu!
Kymmenen vuotta myöhemmin sinulla ei ollut kai muuta mahdollisuutta, kun vihkiä arvostettu ystäväni ja exäni papiksi. Vastavihittyjen pappien vastaanotolla istuin makuukammarissanne aviovuoteellanne ryystämässä kahvia. Varoin läikyttelemästä. Aivan kuin jokin olisi pyrkinyt huomaamattaan eheytymään sisimmässäni.
Alppilan piispantarkastuksessa, Sleyn sortaessa naispappeja, peräänkuulutit suvaitsevaisuutta naispappeuden vastustajia kohtaan yhteisen kirkon nimissä. Suvaitsevaisuuden uudelleen määrittelysi oli hämmentävää. Puhuit myös seksuaalisesti poikkeavista ihmisistä. Käytit terminologiaa, jota asemasi omaavalta ihmiseltä ei odottaisi. Seurakuntaneuvoston jäsenet kävivät sanavalintojasi nuhtelemassa.
Hyvä Eero, nyt kirkossa pitää keskustella samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta tai vihkimisestä, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Mutta mitä – oikein työryhmä selvittää homoseksuaalisuutta, jota on runoin ja kuvin kuvattu tuhansia vuosia. Tässä selvittelyn selvittelyssä hiukset harmaantuvat ja ihmiset kuluttavat seksiä ja toisiaan. Sukupuolinen suuntautuminen on pieni asia verrattuna meidän arkipäivän parisuhteittemme kipunointiin oikeasta rakkaudesta, uskollisuudesta, hyvästä seksistä. Perin outo tapa sinällään kirkolta hoitaa asiakassuhteita lyömällä ovi kiinni niiltä, jotka osoittavat kaipaavansa sen palveluita. Ei tänne! Ei sovi! Ei käy!
Papeille lähettämässä kirjeessä olet huolestunut siitä, että parisuhdekeskustelussa mielipiteiden vastakkaisuus on kristityillä niin vahvaa, että kirkot ovat vaarassa jakautua. Jonkin ihmeen ykseyden nimissä sinä puolustat naispappeuden vastustajia, luot tilaa homojen syrjinnälle, väkivallan hämärälle kirkossakin.
Hyvä Eero, täytät ensi vuonna 65v. Se on hyvä ikä jäädä eläkkeelle. Monikulttuurinen Helsingin hiippakunta tarvitsee johtajan, joka johtaa rohkeasti joukkojaan edestäpäin. Puskissa on jengiä muutenkin
torstai 16. lokakuuta 2008
YLERADIO 1 Kaupungistako konserni?
KAUPUNGISTAKO KONSERNI?
Leikitäänkö Tampereella markkinataloutta?
(YLE Radio 1 ti 5.8.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1408290
Kilpailuttaminen, tilaaja-tuottaja -mallit, palvelusetelit ja sopimusohjaus lisääntyvät kunnissa vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakennehankkeen, Paras-uudistuksen vanavedessä. Tampereen kaupunki otti Tiltun (tilaaja-tuottaja- mallin) käyttöön 2007 alusta. Kaupungin toimintamallin muutos haastaa perinteisen poliittisen luottamusmiehen osan näin kunnallisvaalienkin alla.
Sosiaalityön professori ja Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen(skp) on ollut alusta tilaaja-tuottaja-mallia vastaan. Heinosen mukaan se on markkinataloudella leikkimistä ja kaventaa demokratiaa höyläämällä valtuuston valtaa. Sopiiko Tiltu hyvinvointipalveluihin laisinkaan?
Tamperelaisen mallin isä, strategiapäällikkö, Kari Hakarin mukaan hyvinvointineuvolat ja kotiutustiimi ovat uuden mallin hedelmiä. Tilaajalautakunnissa on valta valtuutetuilla.
Tilaajalautakunnilla tulisi osata kyky pitää yllä markkinoita. Luottamushenkilöiden tulisi osata asiansa ja tuntea markkinat kuin omat osakesalkkunsa. Vaihtoehtoista tuotantoa tulisi olla oikeasti olemassa kun kilpailuttamisen tielle lähdetään. Näennäismarkkinoista väitellyt Liisa Kähkönen suosittelee kunnille tarkkaa harkintaa ja hiomista, jos kilpailuttamiseen lähdetään
Kunnallisvaalien alla Markku Heikkisen seurassa Tiltun isä, strategiapäällikkö Kari Hakari, Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen ja näennäismarkkinoista väitellyt Liisa Kähkönen keskustelevat onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen pelkkää sanahelinää? Tuoko Tiltu kustannussäästöjä tai parempia palveluja.
Leikitäänkö Tampereella markkinataloutta?
(YLE Radio 1 ti 5.8.2008 klo 9.06-10.00)
KUUNTELE: http://areena.yle.fi/toista?id=1408290
Kilpailuttaminen, tilaaja-tuottaja -mallit, palvelusetelit ja sopimusohjaus lisääntyvät kunnissa vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakennehankkeen, Paras-uudistuksen vanavedessä. Tampereen kaupunki otti Tiltun (tilaaja-tuottaja- mallin) käyttöön 2007 alusta. Kaupungin toimintamallin muutos haastaa perinteisen poliittisen luottamusmiehen osan näin kunnallisvaalienkin alla.
Sosiaalityön professori ja Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen(skp) on ollut alusta tilaaja-tuottaja-mallia vastaan. Heinosen mukaan se on markkinataloudella leikkimistä ja kaventaa demokratiaa höyläämällä valtuuston valtaa. Sopiiko Tiltu hyvinvointipalveluihin laisinkaan?
Tamperelaisen mallin isä, strategiapäällikkö, Kari Hakarin mukaan hyvinvointineuvolat ja kotiutustiimi ovat uuden mallin hedelmiä. Tilaajalautakunnissa on valta valtuutetuilla.
Tilaajalautakunnilla tulisi osata kyky pitää yllä markkinoita. Luottamushenkilöiden tulisi osata asiansa ja tuntea markkinat kuin omat osakesalkkunsa. Vaihtoehtoista tuotantoa tulisi olla oikeasti olemassa kun kilpailuttamisen tielle lähdetään. Näennäismarkkinoista väitellyt Liisa Kähkönen suosittelee kunnille tarkkaa harkintaa ja hiomista, jos kilpailuttamiseen lähdetään
Kunnallisvaalien alla Markku Heikkisen seurassa Tiltun isä, strategiapäällikkö Kari Hakari, Tampereen kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen ja näennäismarkkinoista väitellyt Liisa Kähkönen keskustelevat onko kunnan palveluiden kilpailuttaminen pelkkää sanahelinää? Tuoko Tiltu kustannussäästöjä tai parempia palveluja.
tiistai 7. lokakuuta 2008
HOMOSTAKO POMO?
Tässä viimeisin KOLUMNINI 8.10.2008 alkuperäinen versio Kirkko ja kaupunki-lehteen, joka on muuten hyvä lehti.
USKO POIS!
HOMOSTA POMO
Lapin Kansan uudeksi päätoimittajaksi valittu Johanna Korhonen sai potkut. Korhosen mukaan pikaisen erottamisen syynä on hänen naispuolisonsa. Oikeudessa puidaan työhönottoprosessin huokausten ja taukojen semiotiikkaa.
Rekrytointiyhtiön toimitusjohtaja Mia-Riitta Kivinen kertoi Talouselämässä, että ” homoseksuaalisuus on asia, jota ei saa kysyä eikä hakijakaan ota sitä esiin". Samassa jutussa kerrottiin myös Veckans Affärerin tutkimuksesta, jossa ruotsalaisten rekrytointifirmojen johtajat vakuuttivat "tuollaisten asioiden" tulevan julki syvähaastattelussa, persoonallisuustestissä tai perhesuhdetietojen perusteella. Korhosen rekisteröity parisuhde oli meillä päin julkinen salaisuus, josta ei udeltu suoraan työhaastattelussa.
Lain mukaan ei kirkossa eikä kaupungissakaan saisi syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Mutta sitä on vaikea todentaa muutoin kuin pistämällä Korhosen tavoin itsensä ja läheisensäkin likoon. Ovatko nurkkaan sysätyt Kullervot kolistelemassa nyt ulos kaapeistaan?
Sitra järjesti taannoin seminaarin, jossa luovuus ja erilaisuus kuten homoseksuaalisuus nähtiin arvokkaana asiana tavoiteltaessa innovaatioita ja globaalia kilpailukykyä. Homoystävällisten kaupunkien on sanottu vetävän hyvin puoleensa innovatiivisia yrityksiä, tekniikan ja talouden tienraivaajia. Näkisimme niin mielellämme tuollaisia sosiaalisesti eläviä, hauskoja ja suvaitsevia paikkoja näilläkin lakeuksilla. Helsinki on matkalla sinne päin ja tarvitsee vereviä kulttuurin tekijöitä, jotka tuovat leipää ja tilaa hengittää maahanmuuttajillekin. Muualla kehittyvien maakuntien suomessa tupa-iltojen tunkkainen tukistusote ja ”samanmielisten” salailu sitoo yhä energiaa ja lannistaa luovuutta. Hiljainen enemmistö on ollut pitkään vaiti kirkossakin kun fundamentalistit ovat käyttäneet kovaa kieltä ja pelkoa aseenaan naisia ja vähemmistöjä kohtaan.
Suurista amerikkalaisista yrityksistä mm. Wal-Mart ja IBM ovat näkyvästi esillä henkilökuntansa homoverkostoissa. Nokiakin mainosti nettisivuillaan sen leivissä olevan 120 ja rapiat eri kansalaisuutta. Homoista pidetään sordiinoa. Huomenna Suomessakin pörssiyritys, joka kertoo johtajansa olevan kykenevä rakastamaan toista ihmistä -miestä tai naista tai molempia saa myönteistä huomioita ja kurssinsa toppiin. Ylihuomenna kirkkokin ellei se uinu ruususen uneen kuten Neuvostoliitto.
USKO POIS!
HOMOSTA POMO
Lapin Kansan uudeksi päätoimittajaksi valittu Johanna Korhonen sai potkut. Korhosen mukaan pikaisen erottamisen syynä on hänen naispuolisonsa. Oikeudessa puidaan työhönottoprosessin huokausten ja taukojen semiotiikkaa.
Rekrytointiyhtiön toimitusjohtaja Mia-Riitta Kivinen kertoi Talouselämässä, että ” homoseksuaalisuus on asia, jota ei saa kysyä eikä hakijakaan ota sitä esiin". Samassa jutussa kerrottiin myös Veckans Affärerin tutkimuksesta, jossa ruotsalaisten rekrytointifirmojen johtajat vakuuttivat "tuollaisten asioiden" tulevan julki syvähaastattelussa, persoonallisuustestissä tai perhesuhdetietojen perusteella. Korhosen rekisteröity parisuhde oli meillä päin julkinen salaisuus, josta ei udeltu suoraan työhaastattelussa.
Lain mukaan ei kirkossa eikä kaupungissakaan saisi syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Mutta sitä on vaikea todentaa muutoin kuin pistämällä Korhosen tavoin itsensä ja läheisensäkin likoon. Ovatko nurkkaan sysätyt Kullervot kolistelemassa nyt ulos kaapeistaan?
Sitra järjesti taannoin seminaarin, jossa luovuus ja erilaisuus kuten homoseksuaalisuus nähtiin arvokkaana asiana tavoiteltaessa innovaatioita ja globaalia kilpailukykyä. Homoystävällisten kaupunkien on sanottu vetävän hyvin puoleensa innovatiivisia yrityksiä, tekniikan ja talouden tienraivaajia. Näkisimme niin mielellämme tuollaisia sosiaalisesti eläviä, hauskoja ja suvaitsevia paikkoja näilläkin lakeuksilla. Helsinki on matkalla sinne päin ja tarvitsee vereviä kulttuurin tekijöitä, jotka tuovat leipää ja tilaa hengittää maahanmuuttajillekin. Muualla kehittyvien maakuntien suomessa tupa-iltojen tunkkainen tukistusote ja ”samanmielisten” salailu sitoo yhä energiaa ja lannistaa luovuutta. Hiljainen enemmistö on ollut pitkään vaiti kirkossakin kun fundamentalistit ovat käyttäneet kovaa kieltä ja pelkoa aseenaan naisia ja vähemmistöjä kohtaan.
Suurista amerikkalaisista yrityksistä mm. Wal-Mart ja IBM ovat näkyvästi esillä henkilökuntansa homoverkostoissa. Nokiakin mainosti nettisivuillaan sen leivissä olevan 120 ja rapiat eri kansalaisuutta. Homoista pidetään sordiinoa. Huomenna Suomessakin pörssiyritys, joka kertoo johtajansa olevan kykenevä rakastamaan toista ihmistä -miestä tai naista tai molempia saa myönteistä huomioita ja kurssinsa toppiin. Ylihuomenna kirkkokin ellei se uinu ruususen uneen kuten Neuvostoliitto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
